Päässä pyörinyt ajatus oman blogin aloittamisesta...Miksi?!?Niin miksi....
No vaikka siksi että.... Itselläni todettiin keliakia kesäkuun alussa vai tuliko lopullinen diagnoosi kesäkuun lopussa...?!?
Joka tapauksessa, tämä muutti elämäni murupoliisiksi ja ehkä tästä blogista tulee jollakin tapaa myös minun oma terapeuttinen puhdistautuminen kuin että toivottavasti myös muille keliaakikoille avuksi, iloksi ja myötäelämisen paikaksi :) ja toki myös muille kuin keliaakikoille....tykkään tehdä kaikkea muutakin kuin vain ruokaa tai itseasiassa aika vähän tykkään tehdä ruokaa mutta se on se The pakollinen juttu elämässä ja ainut tapa hoitaa tätä sairautta.
Jaan täällä ruokaohjeita, lähinnä terveellisiä sellaisia koska tykkään elää terveesti ja jaksaa sitä kautta paremmin. Ohjeet ei silti varmasti tuu aina olemaan pelkkää terveyspöperöä, koska tykkään paaaljon herkuista. Etenkin suklaasta, eli myös gluteenittomat herkut pääsee blogiin :p Harrastan juoksua, salia, hiihtoa, avantoa, ratsastusta, geokätköilyä, pyöräilyä jajaja...Innostun lähes kaikesta :D ja siksi en tosiaan ole varma onko järkevää laittaa tähän hässäkkään vielä blogiakin. Hyvä kun aika riittää tälläkään hetkellä mihinkään.
Murupoliisi nimi tulee siitä että olen nykyään murupoliisi omassa keittiössäni. Tavallisten leipien murut pitää pyyhkiä n. biljoona kertaa päivässä pöydältä....RA-SIT-TA-VAA!!! (tykkään muuten liiotella asioita aika usein, ihan vaan vinkkinä niille jotka ei tunne mua!!)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä on nyt siis muutama kuukausi opeteltu uutta tapaa elää...elämää gluteenittomasti. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti koska ketuttaa.
Ulkona syöminen on ärsyttävää koska en tykkää siitä että joudun kertomaan sairaudesta ventovieraille ihmisille ja varmistella varmistelun jälkeenkin että onhan kaikki valmistettu puhtaassa ympäristössä, puhtailla välineillä ja että koristeluun tarkoitettu nomparellikin on gluteeniton....
Tänne laitan myös vinkkejä hyvistä paikoista syödä missä ei tunne itseä epänormaaliksi vaikka joutuukin pyytää ruokansa itselle sopivassa muotissa ;) Yhden ihanan paikan jo löysinkin tässä pari viikkoa sitten. Kirjoitankin siitä lisää pian :) Harmi kun en ottanut paikasta kuvaa mutta ehkäpä pestaan ystävän valokuvaamaan rakennuksen ennen kuin tekstin saan aikaseksi.
Yritän opetella kirjoittamaan selkeästi. Hyppäämättä aiheesta toiseen samassa sivulauseessa. En lupaa että onnistun. Teen sitä myös puhuessani. Yrittäkää pysyä kärryillä ja jos ette pysy niin ei sekään haittaa. Kiivetkää takasi jos kiinnostaa, väkisinhän tätä ei saa eikä piä lukea.
Ai niin ja mun nimi on Virpi The Murupoliisi :D Perheeseen kuuluu aviomies Janne ja kolme lasta. Vanhin tyttö 15v., poika 12v. ja nuorin tyttö pian 8v. Oma ikä on vaikkajamitä....meillä asustaa myös rottweiler, kissa, neljä kania ja kolme ankkaa....unohinkohan jonku...?!En ehkä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti